Lomalaisuus

Hiihtoloma kyllä napsahti niin oikeaan kohtaan. Juuri silloin, kun sitä eniten kaipasi. Pois kaiken sen hälinän ja häsläyksen seasta.


Äskeinen kuulosti siltä, etten aio tehdä lomallani mitään muuta kuin rähnöttää ja möhnöttää. Mutta ehei, mä aion ulkoilla. Laskea pulkalla (ja liukurilla) niin paljon kuin mahdollista. Mäenlaskutreffitkin on sovittu alkuviikosta yksien parhaiden kavereideni kanssa. Ja loppuviikolla tapahtuu kanssa jotain todella ihanaa ja odotettua. Ei niin suurta, mutta merkitsevää yhdessä oloa ehkä oikeasti maailman huipuimpien tyyppien kanssa. Hui kun kuulostaa vaaralliselta.



Me singahdettiin Sannin kanssa vakkaripulkkamäkeen jo ennen kymmentä. Ja mikä keli silloin olikaan! *sydänsilmäemoji* Hiihtolomahan nimen kannalta ei olisi mitään ilman hiihtoa, joten olihan meidän pakko myös hiihtää. Tosin huonoin seuramuksin. Malttamattomat hermot+pehmeä umpihanki+Tuiku=ei ole mikään positiivinen lopputulos. :D Sääliksi kävi tuota kanssatarpojaa.




Sain myös vihdoin ja viimein aikaiseksi kaivella perukoilta vesivärit esiin, ja sivellin onkin heilunut kädessäni koko illan.  Maalailu olikin lystikkäämpää puuhaa mitä muistin! Varsinkin, kun itse kannatan tällaista einiinväliäjoseimenetarkasti-tekniikka.



Sängyn vierellä huojuu vielä korkea pino kirjoja odottaen paneutumista. Päällimmäisen kirjan, Muumi ja taikatalvi kirjanmerkki tosin pilkistää jo yli puolenvälin.

Kommentit