Metsäretkellä

Kaakaotermari reppuun, hyppäys ulkovaatteisiin ja metsäretkelle.




Lähdin tarpomaan umpihankeen iloisin rallattelevan mielin. Iloiset soinnut loppuivat lyhyeen, sillä en ollut yhtään varautunut, että lunta oli satanut niinkin paljon. Tuumailutauon tuloksena päätin jatkaa matkaa, ja tarvoin ja kauhoin ja poljin tien ihanalle kannolle ihan metsän siimeksiin. Oli aika kaakaostella. 
( "kahvitella" )


Muulla ei niinkän itselleni ole väliä, mitä retkireppuun pakkaa, mutta termari täynnä kaakaota täytyy olla mukana. Ja kaakao täytyy myöskin juoda itsetehdystä kuksasta. Niin on ollut joka talvi, ja tulee olemaan.  Oli muuten fiksua ottaa liukuri mukaan, sillä löysin pari ihan loistavaa mäennyppylää laskea ne alas.




Kun tuuli alkoi yltyä ja lumi heijailla kahta kovemmin, oli tämän retkeläisen aika jatkaa matkaan. Ja mikä matka jatkuikaan, sillä kävelin niin innoissani eteenpään, että eksyin. Jos joku voivottelee, että miksi en seurannut jälkiä takaisinpäin, niin olin innoissaan kierrellyt ja kaarrellut sellaiset ympyrät hankeen, että voi hyvä tavaton! Kun päässäni alkoi soida Donkeyboin Lost-biisi, huomasin olevan kuusen vieressä, jonka leveät isot oksat olivat jääneet lumen alle, luoden kuusen juurelle majan. Ryömin sinne lumisadetta suojaan, hengähdin ja laitoin kavereilleni viestiä, että noutopalkkio olisi luvassa, jos vain joku noutaisi mut keskeltä metsikköä. Onneksi kaakaota oli vielä jäljellä.


Siinä mä kyyhöttelin jonkun tovin, pohtien mihin suuntaan jatkaisin. Mietiskelin, että entä jos nukahtaisin lämpimän toppatakkini uumenin ja heräisinkin vasta keväällä. Herättäisikö kuusenoksien välistä kutittelevat auringon säteet mut, tuoksuisiko vehreys ja kukat? Mitäpä jos kainalossani olisikin jänis lepuuttamassa jalkojaan? Onneksi en nukahtanut, sillä päätin ryömiä takaisin valoon ja käänsin suunnan suoraan itään. Tallustelin niin pitkään, kunnes tulin tutunnäköiselle sähkölinjalle (tiedän, linjat näyttävät samoilta, mutta sen vieressä oleva lampi kertoi missä sijaitsin.) Melkein kiljahdin ilosta, ja lähdin juoksemaan kohti taloamme, ja juoksin niin pitkään, kunnes huomasin termarin jääneen auki, ja kaakaovanan seuratessa mua kuin hai laivaa.



 Vihdoin kotinurkilla. Olipahan metsäretki.

 Edelleen, onneksi oli kaakaota.



Kommentit