Tätä metsää rakastan

Keijukaisen askelin
kuljen yli mättäiden, sammalten.
Uskon löytäväni täältä vastauksia
moniin kysymyksiin,
jotka askarruttavat mieltäni.




En kysy niitä ääneen

pidän ne valmiina ja odotan.
Tiedän, että minulle vastataan
jostain sisimmästäni,
kun vain olen valmis kuuntelemaan.




Kuljen kevyemmin ja kevyemmin,

mitä pidemmälle menen

sitä kauempana olen kaikesta.
Huomaan kysymyksieni olevan turhia,
en edes tarvitse vastauksia,
kaikki on niin selkeää, niin kirkasta.
Palaan uudistuneena.







Kommentit