Pikkuruisen tytön kesäisiä ajatuksia



Olen ajatellut kaikenlaista. Esimerkiksi,

vaikka olenkin pitkä, olen silti ihan lapsi ja pikkuinen vielä. Sitten, kun kasvan isoksi, saatan vasta olla iso.

Olen nauttinut tänä kesänä jotenkin mahdottoman paljon maaseudusta ja miltä kesä täällä näyttää. Haluaisin rakentaa oman pesän aittaamme ja pystyttää sinne kerhopaikkani. Ainiin, unohdin jo, etten ole missään kerhossa vielä, mutta voisin perustaa kerhon, johon kaikki olisi tervetulleita. Sen jälkeen voisimme yhdessä päättää kerhon aiheen.




En edes muista enään, miltä kengät tuntuvat jalassa sillä tallustelen menemään paljain varpain täällä kotosalla. Haen postin, käyn mansikkamaalla ja kerään kukkia pellolta paljain varpain. Ettäs tiedätte, hiekkatiet hierovat jalkapohjia ihanasti!


Paistoin eilen räiskäleitä. Söin itse melkein kaikki, mutta onneksi silti oli auttavia suita tarjoilla. Puhun myös tuosta pötkylästä, joka istuu jo nyt valmiiksi ruokakuppinsa edessä ja tapittaa ruskeilla silmillään.

Kohta sataa taas. Se on ihan mukavaa ja sopiikin tälle illalle vallan mainiosti, sillä en millään jaksaisi enään touhuta mitään maailmaa, tai ainakin tätä iltaa mullistavampaa puuhaa.

Sellaisia pikkuruisen tytön ajatuksia tällä kertaa, kivaa juhannusta!

ps. Suosittelen erittäin kovalla kokemuksella päikkäreitä riippumatossa.

Kommentit